Kolmaskymmeneskolmas pohde: Alettiinko näin kirjoittamaan? – Esimerkki kielenhuollon ja kielenkäytön suhteesta

Kirjoittanut Petri Jones

Suomen kielen lautakunta teki pari vuotta sitten kontroversiaalin ja kohutun suosituksen, jossa se hyväksyi ilmaisun alkaa tekemään yleiskieliseksi. Moni varmasti on toivonut ja uskonut, että kyseisestä suunnanmuutoksesta ja petollisesta takinkäännöstä on kohkattu, vaahdottu ja vaikeroitu jo aivan riittävästi – mutta ehei: Tractatus Lingua-Philosophicus ei ole mitään ellei ajan hermolla! Tässä pohteessa käsittelemmekin tätä mitä tuoreinta ja ajankohtaisinta linjausta ja sen kautta kielenhuollollisten suositusten ja todellisen kielenkäytön suhdetta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta siis päätyi 31. tammikuuta 2014 pidetyssä kokouksessaan sille kannalle, että alkaa tekemään on sovelias ilmaisu yleiskielessä. Ratkaisussaan lautakunta viittaa yhtäältä siihen, että aikanaan tehty ratkaisu alkaa tehdä -muodon valinnasta yleiskieliseksi alkaa tekemään -ilmaisun kustannuksella oli arbitraarinen, ja toisaalta siihen, että todellisessa kielenkäytössä alkaa tekemään tästä huolimatta on säilyttänyt asemansa. Lautakunta ymmärtää asian herättävän voimakkaitakin mielipiteitä muun muassa siksi, että kyseessä on normi, jonka hallintaa koulussa on painotettu, mutta toisaalta katsoo, että kyseessä on kielen järjestelmässä varsin pieni muutos.

Kansan syvistä riveistä ratkaisun julkituonnin jälkeen kummunnut itku ja hammasten kiristys vaikuttavat toden totta laantuneen, ja sille syyksi esitän tätä: mikään ei käytännössä muuttunut. Laiskuuttani en hypoteesiani sen kummemmin ryhdy koettelemaan – vastaväitteet toki otan mielelläni vastaan. Tästä huolimatta tämä lyhykäinen pohde perustuu hyvin pitkälti tälle väitteelle, kiikkerästi ja huojuen.

Kissaa ei ala kiinnostamaan – ei edes se, että disinterested-sanaa on meemitekstissä käytetty perinteisten kielenhuollollisten suositusten vastaisessa uninterested-merkityksessä.

Mistä kohu siis johtui? Voisiko olla niin, ettei Kielitoimiston (linjausten) nykyistä roolia olla täysin ymmärretty? Ei pyri Kotus enää ohjailemaan tai muokkaamaan kielenkäyttöä liiemmälti – sen sijaan se hyväksyy linjauksillaan kielessä tapahtuneen muutoksen. Alkaa tekemään hyväksyttiin, koska se on valtaisista lokakampanjoista huolimatta pysynyt yleiskielisessäkin käytössä. Laajemmin kyse on siitä, että Kotus hyväksyy ja syleilee sitä asiaintilaa, ettei yleiskieli voi olla muuttumaton. Kieli kehittyy kokonaisvaltaisesti, eikä yhteinen, virallissävytteinen kielimuotommekaan voi pysytellä samanlaisena iäti – muutoin se riittävän pitkän ajan myötä muuttuu tavan tallaajalle käsittämättömäksi.

Kotus ei linjauksillaan voi käytännössä vaikuttaa siihen, millaista muotoa kielenkäyttäjät käyttävät. Ne, jotka uutta linjausta ennen alkoivat tehdä, jatkanevat tekemistä omalla tavallaan; ne, jotka puolestaan alkoivat tekemään, tehnevät edelleenkin tyylillään. Linjaus ei liene mitään muuttanut – alkaa tehdä säilynee yleiskielessä suositumpana muotona jo tottumuksen vuoksi. Mikäli yleiskieleen tulee suurempi muutos, sen aika koittanee vasta sitten, kun kasvaa sukupolvi, johon ei koulussa ole iskostettu toisen muodon käytön olevan mitä ankarimpia rangaistuksia vaativa hirmuteko.

Tämän tekstin kirjoitin, vaikka pidän varsin joutavana sitä, alkavatko ihmiset tehdä vai tekemään asioita. Entäpä te – joko alatte kyllästymään pohteistomme vanhentuneisiin aiheisiin ja yleiseen pysähtyneisyyteen? Tulisiko esimerkiksi loppukaneettien päättyä johonkin muuhun kuin silmää iskevään hymiöön? ;)