Kahdeskymmeneskuudes pohde: Tractatuksen kielestä

Tractatus Lingua-Philosophicus juurakoineen on nyt sikäli laajaksi äitynyt, että sen kielen kokonaisuutta voisi olla hyvä hetki tarkastella hivenen. Sitä paitsi: elitistiseksi itseään kutsuvalle, kieltä käsittelevälle pohteistolle on elitismin toteuttamiseen erinomainen tapa itsensä tarkastelu, pienimuotoinen metapohde. Tämä pohde on se pohde, metapohde – pohteiden kielehen tiemme siis vie.

Kirjoittanut Petri Jones

Niin, mitenpä omaa tekstiään kuvailisi – ja toki myös Herra Rintalan, sikäli kuin tekstiemme kvalitatiivisista seikoista on riittävä määrä yhteneväisyyksiä löydettävissä. Yritettäköön tässä kuitenkin. Pohteistoamme voinee kuvailla kieleltään verrattain arkaaiseksi mutta kuitenkin varsin leikkisäksi. Suomen erinomaisen helposti sananjohtamiseen taipuvaa luonnetta olemme hyödyntäneet varsin runsaasti. Joissain sananvalinnoissa samoin kuin virkkeiden rakenteeseen liittyvissä valinnoissa voi olla havaittavissa jonkinlainen tendenssi tarkoitushakuiseen ilmaisun vaikeuteen – siis siinä mielessä, ettei lukijaa haluta päästää aivan helpoimmalla, vaan – vaikka tämä julkilausutun ”rahvaan sivistysmission” vastaista onkin – tätä arvostetaan siinä määrin, että näin uskaltaa toimia.

Blogin missiossa (mi löytyy tällä hetkellä sivulta, jonka otsikkona toimii ”Pohteistostamme”) olemme eritelleet hivenen tarkemmin sitä, miksi pohteistomme on olemassa. Yksinkertaistettuna syy on se, että rakastamme kieltä. Kielen rikkaus on erityisen ihana asia, minkä edistämisenkin tähden käyttämämme kieli on sellaista kuin on ja kuin edellisessä kappaleessa kuvasin: blogimaailmassa epätyypillinen. Jossain määrin jopa unhoitettuja ilmaisutapoja pinnalle nostettakoon ”uudessa” mediassa.

Toinen syy, sellainen, joka koskettelee kaiketi lähinnä omia kirjoituksiani tällä alustalla, on ammatillinen. Toimin kääntäjänä, mikä tarkoittaa päivittäistä teksteintuotantaa – mutta täysin erilaisista lähtökohdista kuin pohteistossamme. Kääntäjän käännöstyössään luomissa teksteissä tyyli tulee valita kohderyhmän ja toimeksiantajan toiveiden mukaisesti. Toki on niin, että kääntäjän ääni näkyy tämän kirjoittamissa teksteissä aina, ja näin mielestäni pitääkin olla. Jossain määrin käännöksissä kuitenkin tulee ottaa myös huomioon, kuka käännöksen on tilannut, ketkä sitä tulevat lukemaan ja millaisessa kontekstissa käännös on esiintyvä. Kun tällaisia tekstejä tuottaa päivät pitkät, on sen vastapainoksi varsin mukavaa tuottaa sellaisia tekstejä, joiden tyylin määrittelyssä saa olla absoluuttinen diktaattori. Joskus on Rintala mutissut muutosehdotuksiaan näihinkin teksteihin, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa (jos haluaa kirjoitusvirheitä teksteihinsä jättää).

Syy #3? Olisiko Jukalla omanlaistaan syytä?

Kirj. Jukka J. Rintala

Oi, totisesti olisi! On vaikea kanssablogistin kommenttiin mitään lisätä – kommenttiin, että on rakkaus kieleen syy pohteiston olemassaoloon – siten, että se lisäys mitään sellaista ilmaisisi, joka voisi tuon syistä parhaimman – rakkauden – millään tavalla ylittää.

Rakkauden reunamerkinnäksi todettakoon, että myös persoonalleni on professionaalinen motiivi relevantti liitännäinen. Ihastus kieleen on vähintään yhtä paljon syy ammatinvalinnalleni kuin on kieleen kiintyminen sen seurausta.

Pyrin alati työntymään humanistisen tutkimuksen makoisaan huttuun, ja oppineisuudessa – erityisesti ihmistieteissä – on olennaista sekä lukea että kirjoittaa. Tiedon ja viisauden helmet välittyvät tutkijalta toiselle tekstien – teoreettisen kirjallisuuden, tutkimusaineiston ja vertaisarvioitujen artikkeleiden – muodossa. On tärkeää oppia ymmärtämään kieltä sekä löytää kielellinen ilmaisu, joka pystyy tiedon välittämään, ja siksi myös kieli itse on tutkimuksen ja pohdinnan kohteena mitä parhain.

Toisaalta on jokseenkin yhtä kauan ollut tavoitteeni pinota sanain jykeviä marmoripaasia myös kaunokirjallisuuden temppeliin. Ja tässä vielä edellistä enemmän on painava syy, painava kuin neutronitähti, tutkia kielen mysteerejä, innovoida ja pohtia, sillä kaunokirjallisuuden osalta on kreatiivinen kielen hallinta yhtä essentiaalista kuin maalaustaito kuvataiteen tahi soitannan riemu, esimerkiksi viulismi, musiikin puitteissa. 

* * *

Hyvällä syyllä – useillakin – voimme siis jatkaa pohdintaa. Erinäisiä syitä toivomme kieleen kohdistuvalle rakkaudelle löytyvän lukijoiltammekin – vaikka syyttäkin on rakkauttaan hyvä jakaa. Menkää siis, menkää ja jakakaa, kunnes uusi pohde taasen silmäinne etehen ilmaantuu lisäsyitä kielen rakastamiselle tarjotakseen!