maanantai 18. maaliskuuta 2019

Neljäskymmenesensimmäinen pohde: Kieliasiantuntijuus ja omat preferenssit


Kirjoittanut Petri Jones

Totisesti on henkilölläni mielipiteitä siitä, millainen kielenkäyttö riemumieltä tuottaa tahikka syvimpiin alhoihin aatokset saattaa. Henkilöni toimintaa erityisen tarkoin seuraavat tahot voivat kuitenkin pohtia ja jopa ääneen lausua seuraavaa: jos, armahin kielimestari, edustavat esimerkiksi tällä sivustolla nähtävillä olevat pohteenne sellaista kieltä, jota preferoitte, miksi ovat ammatillisesti tuottamanne tekstit poikkeuksetta – sillä jokaisen niistä olen lukenut – niin kovin erilaisia? Tämän pohteen muodossa vastaan sinulle, obsessiivisesti elämääni havainnoiva lukija.

Kieltä siis ammatikseni käytän; toimin kääntäjänä niin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa kuin Osuuskunta Kääntövoimassa. Näissä puitteissa tuotan ehdottoman erilaista kieltä kuin esimerkiksi tässä pohteessa. Näin on, vaikka huomiotta jättäisimme sen tosiseikan, että kummassakin lopputuote on tyypillisesti englantia – edellisen virkkeen väittämä pätee yhtä lailla myös suomenkielisiin ammatillisiin tuotoksiini.

Yksinkertaisen syyn voimme kuitenkin yhdessä löytää eroavaisuuksille, kun asiaa mietimme yhtä tarkoin kuin selvästikin elontaivaltani olet observoinut, sinä iljettävä hyypiö: henkilölleni mieluisimmat kielenkäyttötavat eivät välttämättä – eivätkä useinkaan – ole sellaisia, jotka toimeksiantojen konteksteihin sopivimmiksi arvioin.

Kieliasiantuntijan tulee tuottamansa teksti laatia parhaan kykynsä mukaan sen todelliseen kontekstiin sopivaksi omista preferensseistään liiemmälti välittämättä. Jossain määrin samoin voi toimia – ja suurin osa varmasti myös toimii – henkilökohtaisemmissakin konteksteissa; vaikkapa kirjoittaa hivenen eri tavoin vain omaan käyttöönsä tarkoittamissaan muistiinpanoissa, sosiaalisessa mediassa käymissään keskusteluissa, vanhemmilleen lähettämissään postikorteissa tai vaikkapa kanssablogistilleen lähettämissään, tarpeettoman eroottissävytteisissä sähköpostiviesteissä – jollaisista en toki mitään henkilökohtaisesti tiedä. Mikäli kuitenkin toimisi henkilökohtaisissa konteksteissa toisin – siis konteksteista ja konventioista suurempia välittämättä kirjoittelisi omien mielihalujensa mukaan miltei mitä vain minne vain – ei samalla tavoin aseta ammatillista osaamistaan kyseenalaiseksi kuin siinä tapauksessa, että toimisi näin kielen ammattilaisen roolissa.

Keskeiseksi yllä esitellyssä tilanteessa nouseekin erinomainen erilaisten kontekstien tuntemus ja kielitaju, jotta kielen ammattilaisena osaa erottaa henkilökohtaiset preferenssinsä kontekstuaalisista vaatimuksista. Myös ammatillisissa konteksteissa on toisinaan hyvä irrottautua konventioista, mutta tämä tulee tehdä harkiten, jotta lopputulos näyttäytyy esimerkiksi kielellisenä oivalluksena pelkän kömmähdyksen sijaan – siis kliseisesti ilmaistuna tuntea säännöt, jotta niitä voi rikkoa. Mahdottomuuksia ei tule vaatia; selvää on, että kääntäjän oma ääni näkyy tekstistä jossain määrin – ja jonkin tyyppisissä teksteissä tällaiseen asiantilaan suhtaudutaan hyvinkin suopeasti. Esimerkiksi kaunokirjallisuuden kääntämisessä kääntäjän äänen näkyminen on tiettyyn – joskin eittämättä subjektiiviseen – rajaan saakka (kääntäjän kirjaimellisesti käyttämän) vallankin positiivinen seikka.

Osatekijä Tractatuksessa käyttämäni ja ammattimaisten tekstiluomuksieni kielen eroavaisuuksien välillä on seuraava: Tractatuksen tyyppiset mediat – ne, joissa henkilöni päätäntävaltaa eivät liiemmin rajoita kuin omat estoni, kulttuurinen hyväksyttävyys ja muut vastaavat seikat – tarjoavat alustan esiintuoda tismalleen sellaista kielenkäyttöä kuin kulloinkin ja kulloisessakin mielentilassa esiin halajan tuoda. Työrelaatioisissa konteksteissa rajaavia tekijöitä on enemmän: asiakkaan toiveiden, toimeksiannon kriteerien, ammatillisen maineen luomien odotusten ja konventioiden noudattamisen odotuksen kaltaisia. Kun otamme huomioon, että näiden rajoitusten sekä henkilökohtaisten mieltymysteni polut eivät välttämättä kaikilta osin ole yhteneväiset, voimme mahdollisesti ymmärtää tarpeen rajoittamattomampaan tekstintuotantoon.

Ammattikissa välittää ainoastaan omista preferensseistään.

"Esimerkkejä!" huudahdat tässä vaiheessa, rakas stalkkerini. Pitkin hampain joudun vaatimuksesi oikeutetuksi myöntämään; toden totta ne voisivat aihepiiriä valaista. Edellisen virkkeen sanajärjestys on varsin oiva, yksinkertainen esimerkki; henkilökohtaisesti sitä pidän verrattain miellyttävänä, mutta ymmärrän samassa myös sen, että moni sitä outona voi pitää – enkä totisesti kepein perustein käännökseen sanoja asettelisi vastaavan kaltaiseen järjestykseen. Yhtä lailla Tractatuksessa käyttämälleni kielelle ominaista virkkeiden polveilevuutta – ajatusviivain ja puolipisteiden rikkomaa ajatusvirtaa – en ammattimaisiin tuotoksiini herkästi niissä määrin sisällyttäisi kuin tässäkin kappaleessa ja virkkeessä kyseistä ilmiötä voimme havaita esiintyvän; totisesti en. Luonnollisesti alkutekstin lauserakenteiden ollessa monimutkaisia on käännöksenkin hyvä seurata samalla, mutkittelevalla linjalla. Tämän mutkittelun tulee kuitenkin perustua nimenomaan alkutekstin ominaispiirteisiin tai muihin toimeksiannolle relevantteihin seikkoihin, ei henkilökohtaisiin mieltymyksiini.

Yhtä lailla on sanatasolla Tractatuksen kielellisissä valinnoissa sellaisia, jotka eivät useinkaan oivallisimmilta vaihtoehdoilta vaikuta ammatillisissa konteksteissa. Voisin esiintuoda useita tahikka ainakin joitain tällaisia sanoja, joiden asemesta kannattaa toimeksiannoissa käyttää yleensä jotain aivan muuta. Tractatuksen ulkopuolellakin poikkeaa henkilökohtaisissa teksteissä käyttämäni kieli kieliammattilaisena tuottamastani – esimerkiksi englantini on kotitaustani ja suomalaisessa koululaitoksessa preferoidun kielivariantin sekä toisaalta mediassa ja populaarikulttuurissa yleisimmin esillä olevan kielivariantin yhteisvaikutuksesta amerikan- ja brittienglannista muodostuva epälooginen sekasotku, kun ammatillisissa konteksteissa lähes poikkeuksetta tulee kielen seurata varsin tarkoin yhtä kielivarianttia.

Kenties yllä on jonkinlainen vastaus esitetty alun kysymykselle. Tekstitason lisäksi preferenssejään voi toki ammattilainen esiintuoda myös siinä, millaisia toimeksiantoja vastaanottaa – mikäli taloudelliset realiteetit tämän sallivat. Muita kehotan harkintaansa käyttämään preferenssiensä esiintuomisessa tai tuomatta jättämisessä – harkintaa ja kielen ammattilaisia. ;)