maanantai 22. elokuuta 2022

Neljäskymmenesneljäs pohde: Käsitekamppailut II – Mies- ja naisoletetut

Kirjoittanut Petri Jones

Niin huikean suosion sai ensimmäinen käsitekamppailupohde, että sarjan jatkuminen mitä pikimmiten oli täysin selvää. Tänään – saatuanne sulatella edellistä osaa reilun kahden vuoden ajan – on mitä pikimmiten. Tämänkertainen käsitekamppailu jatkaa sukupuolitematiikkaa, mikä johtunee osin siitä käsittämättömästä asiaintilasta, että ihmiset juuri sukupuoleen liittyvistä käsitteistä tuntuvat jaksavan kiistellä. Koska on omakin käsityskykyni vajavainen, otan tähän kiistelyyn – suoranaiseen kamppailuun alla osaa.

Kamppailun alainen käsite tämänpäiväisessä pohteessamme on oletettu sukupuoli ja erityisesti sen ilmeneminen käsiteparissa mies- ja naisoletettu. Viittaan pohteessa toistuvasti nimenomaan mies- ja naisoletettuihin, mutta tätä ei tule tulkita niin, että olettaisin itse sukupuolten määrän rajoittuvan kahteen. Ennemminkin kyse on siitä, että esimerkiksi muunsukupuolisiksi ihmiset taitavat toisiaan varsin harvoin olettaa, minkä vuoksi en ainakaan itse ole törmännyt muunsukupuolisoletetun käsitteeseen tai vastaavaan – mikäli sellainen on olemassa, on se toivottavasti äsken mainittua vähemmän kömpelö.

Omat tietovarantoni näiden käsitteiden suhteen ovat, sen myönnän, lähtökohtaisesti tyhjemmät kuin niiden kenties olisi syytä olla. Blogahduksentuotantoprosessin voikin osaltaan nähdä pyrkimyksenä korjata tämä asiaintila. Jonkinlainen ennakkoajatus toki on olemassa muutoin en juuri tätä termikimppua olisi käsiteltäväkseni valikoinut. Lukijat, tästä alkaa yhteinen matkamme – matka, jonka aikana koemme paljon, luemme muutaman kappaleen pompöösiä tekstiä ja – kenties – täytämme sisälläni olevan tyhjyyden!

Keitä ne on ne oletetut?

Maailmassa operoidessaan ihmiset muodostavat kohtaamistaan uusista asioista ja ilmiöistä erinäisiä oletuksia, jotka perustunevat lähinnä kokijan henkilökohtaisiin tietovarantoihin ja kokemushistoriaan. Näin toimimme myös kanssaihmisten suhteen, eikä tässä sinällään ole mitään ihmeellistä tahi itsessään ongelmallista. Kun nämä pääosin jonkintasoisiin yleistyksiin pohjautuvat oletukset vaikuttavat siihen, kuinka suhtaudumme yksittäisiin ihmisyksilöihin ja käyttäydymme heitä kohtaan, alamme kuitenkin liikkua kohti vaarallisempia vesiä.

Sukupuolen tapauksessa ongelman muodostaa erityisesti se, että vallalla olevat kulttuuriset oletukset perustuvat pitkälti sukupuolen vahvaan kahtiajakoon, mies- ja naissukupuoleen, jotka eroavat toisistaan selkeästi ja joille esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa tarjolla olevat roolit vastaavat tätä erillisyyden mielikuvaa. Kun todellisuus kuitenkin on sellainen, jossa samaa sukupuolta edustavien ihmisten väliset erot voivat monessa suhteessa olla suurempia kuin eri sukupuolta edustavien ja jossa sukupuolten määrä ei rajoitu kahteen, voivat toisen sukupuolesta tehdyt oletukset olla loukkaavia, rajoittaa ihmisten elämää eri tavoin ja pahimmillaan johtaa jopa suoraan väkivaltaan, kuten esimerkiksi transihmisten huomattavasti muuta väestöä korkeampi todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi osoittaa.

Käsittääkseni termit mies- ja naisoletettu pyrkivät jossain määrin vastaamaan yllä esitettyyn tilanteeseen. Oletettu sukupuoli (assumed gender) tarjoaa teoreettisen käsitteen sellaiseen ihmisjoukkoon viittaamiseksi, jonka jäsenten oletetaan ulkoisten, muille ihmisille näkyvien, sukupuolitettujen piirteidensä tai virallisissa asiakirjoissa näkyvän juridisen sukupuolimerkinnän perusteella edustavan tiettyä sukupuolta. Käytännössä siis esimerkiksi syntymässä mieheksi määritelty henkilö oletetaan asiakirjamerkintöjen perusteella mieheksi tai kulttuurisesti feminiinisiksi tulkittuja vaatteita, asusteita ynnä muuta käyttävä henkilö naiseksi – heidän todellisesta sukupuolestaan riippumatta.

Nais- ja miesoletetun käsitteet voivat nähdäkseni olla hyödyllisiä erityisesti silloin, kun huomio halutaan kiinnittää nimenomaan edeltävässä kappaleessa esiteltyihin oletuksiin yleisellä tasolla, ei niinkään silloin, kun puhutaan yksittäisistä ihmisistä tai selvästi määritellystä ihmisjoukosta. Toki silloinkin, kun käsitteiden käytön katsoo tarpeelliseksi, voi selvyyden vuoksi olla hyvä joustaa ilmaisunsa tiiviydestä (kuten pohteissani esimerkillisesti teen jopa ja erityisesti täysin perusteetta!) ja puhua esimerkiksi naisiksi tai miehiksi oletetuista ihmisistä – termejä ympäröivän hälyn vuoksi on kyseenalaista, kuinka helposti ymmärrettäviä ne lopulta ovat.

Kissa olettaa itsensä oikeutetusti luomakunnan kruunuksi
.

Mies- ja naisoletetut käytännössä

Käytännössä tämän pohteen aiheena oleville termeille on siis yleensä varsin rajallinen tarve – ainakin suhteessa niiden julkisuudessa saamaan huomioon. Kun puhutaan yhteiskunnan sukupuolittuneista oletuksista, olen antanut itseni ymmärtää, että voidaan yleisellä tasolla puhua vaikkapa siitä, kuinka nais- ja miesoletettuja kohdellaan eri tavoin erossa kun on kyse nimenomaan siitä, mikä henkilöiden sukupuolen oletetaan olevan, ei siitä, mikä se todellisuudessa on – joskin edeltävän kappaleen ymmärrettävyysnäkökulma suhteessa esimerkiksi tekstinsä tai puheensa vastaanottajiin tahi kohderyhmään kannattaa huomioida. Vielä tätäkin käyttökelpoisempia termit voivat olla esimerkiksi transihmisten ja muunsukupuolisten sanoittaessa väärinsukupuolittamiseen liittyviä kokemuksiaan. Esimerkiksi minä lienen kuitenkin kaikesta yllä esitetystä huolimatta tahi sen johdosta käyttänyt kumpaakin termiä useammin tässä pohteessa kuin sen ulkopuolella.

Yllä esitetyn valossa nais- ja miesoletetuista tunnutaankin tietyissä piireissä puhuttavan hämmentävän paljon. Näistä piireistä olen tunnistavinani kaksi sellaista, joissa termejä käytetään ”väärin”: hyvää tarkoittavat mutta terminkäytöllään tilannetta vain sekoittavat sekä pahaa tarkoittavat ja terminkäytöllään tilannetta sekoittamaan nimenomaisesti pyrkivät. Jälkimmäinen ryhmä edustaa nähdäkseni varsin samanlaista naurettavaksitekemispyrkimystä, johon viittasin toksista maskuliinisuutta käsittelevän käsitekamppailupohteen yhteydessä.

Ensin mainitun ryhmän suhteen tilanne ei mielestäni ole yhtä suoraviivainen. Sitä edustavat henkilöt tunnistavat, ettei välttämättä ole asiallista viitata toiseen henkilöön tämän sukupuolen olettaen, mutta ratkaisevat asian tekemällä oletuksensa entistäkin näkyvämmäksi. Siis: sen sijaan, että he puhuisivat naiseksi olettamastaan henkilöstä naisena, he viittaavat häneen naisoletettuna, mikä käytännössä tarkoittaa tässä yhteydessä täsmälleen samaa – oletuksen olemassaolo on vain eksplisiittisesti sanallistettu. En väitä, etteikö tälle jossain tilanteessa voisi olla perusteltu syy, mutten kykene sellaista tilannetta itse keksimään. Pyrkimys inklusiiviseen kielenkäyttöön on tietysti jalo, mutta käytännössä oletuksen sanallistaminen ei inklusiivisuutta edusta. Lisäksi oletettujen tarpeeton viljely voi antaa lisäpontta yrityksille saattaa termin perusteltukin käyttö naurunalaiseksi.

Oletuksista inklusiivisuuteen

Kuinka sitten kenties tulisi toimia, jos oletuksia haluaa kielenkäytössään vähentää mutta on kanssani samaa mieltä siitä, että nais- tai miesoletetuista puhuminen ei useinkaan auta tämän tavoitteen saavuttamisessa? Kovinkaan dramaattista dilemmaa emme tästä saa aikaan, sillä kovin harvoin on ihmisistä puhuttaessa tarpeen viitata heidän sukupuoleensa. Jos syystä tahi toisesta näin on, voi puhuja minun nähdäkseni vallan mainiosti viitata esimerkiksi naisiin, miehiin tai muunsukupuolisiin – mutta kaiken ja kaikkien huolettoman sukupuolittamisen välttely itse kunkin omassa kielenkäytössä voisi olla hyväksi meistä monelle. Oletustensa näkyväksi tuomisen sijaan on niiden vähentäminen tai vähintäänkin suodattaminen – eli niiden olemassaolon tunnistaminen jo ennen puheaktia ja sanomisensa muokkaaminen tämän mukaisesti – se tapa, johon tässä rohkaisen.

Lähtökohtaisesti on siis puhe miehistä ja naisista (sukupuoleen liittymättömissä konteksteissa) usein turhaa, eikä ”miesten” ja ”naisten” vaihtaminen ”mies- ja naisoletetuiksi” muuta tilannetta tältä kannalta millään tavoin. Jos haluan toverilleni sanoa jotain ohikulkevasta ihmisolennosta, jonka sukupuolta en tiedä, voin viitata tähän esimerkiksi ”ihmisenä”, ”tuona tyyppinä”, ”saatanan tunarina” tai muilla vastaavilla tavoilla. Jos taas haluan puhua yleisellä tasolla esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta, ei minulla nähdäkseni ole tarvetta muokata sanomisiani, koska naisiin kohdistuva väkivalta on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa riippumatta siitä, miksi väkivaltaa naisiin kohdistaneet henkilöt ovat naisten sukupuolen olettaneet. (Toisaalta: jos tällaisessa kontekstissa on tarpeen korostaa sitä, kuinka uhrin oletettu naiseus on ollut väkivallantekijälle keskeinen syy tai peruste väkivallalle, voinee olla perusteltua puhua naisoletetuista, koska kyse on uhrin todellisen sukupuolen sijaan väkivallantekijän uhria koskevista oletuksista.) Ja jos haluan heittää ns. läppää esimerkiksi siitä, kuinka naiset on vähän tymiä liikenteessä hehheh, ongelma ei ole valitsemassani termissä vaan seksistisissä asenteissani, nyt otat itteäs niskasta kiinni Petri ja lopetat tommosen paskapuheen ja myös tämän virkkeen ja kappaleen.

Tunnista oletuksesi – oleta vähemmän

Jos olet jo harkinnut sanomisiasi sen verran, että olet aikeissa puhua nais- tai miesoletetuista naisten tai miesten sijaan, jatka harkintaa vielä hetki ja pohdi, onko sukupuolen mainitseminen tilanteessa lainkaan tarpeen. Jos on, harkitse muuttaako oletuksen julkilausuminen käytännössä viestisi sisältöä. Nais- ja miesoletetuista voi toki joissain tilanteissa puhua, mutta henkilökohtainen näkemykseni on, että termien käytön tulisi olla varsin harkittua ja rajoittua sellaisiin konteksteihin, joissa niiden käytölle on todellinen tarve.

Itse termejä tärkeämpää olisi mielestäni kiinnittää huomiota siihen ilmiöön, joka on luonut tarpeen pohteessa käsitellyille termeille: sukupuoleen liittyvien oletusten tekemiseen. Näiden oletusten vähentämiseen ja ihmisten kohtaamiseen yksilöinä sen sijaan, että heidät nähtäisiin ensisijaisesti (oletetun) sukupuolensa edustajina, kannustamme teitäkin, armaat lukijat, joista en tässä oleta mitään – varsinkaan olemassaoloanne. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti