Kirjoittanut Petri Jones
Tämän pohteen tarkoitteena on lähinnä esiintuoda kohtuullisen hyväksyttävä toimintaohjelma, jonka Lari Kotilainen esittää teoksessaan Suomensuojelija - ohjekirja kielen pelastamiseen. Tarkemmin ohjeisto on eksplikoitu itse kirjassa, mi vallan miellyttävä lukukokemus oli, mutta pääargumentit löytyvät myös Internetin syövereistä, tarkennettuna täältä: http://www.suomensuojelija.fi/suomensuojelijan-ohjeet/
Tämän pohteen puitteissa esitän, kuinka täydellinen blogimme onkaan näiden ohjeiden valossa: jokaista ohjetta vaalimme kuin yhteistä esikoislastamme! Seuraavat ohjeet ovat siis Kotilaisen käsialaa; omaani taas on niitä seuraava teksti, jossa ohjeen toteutumista pohteissamme peilaan.
Ohje 1: Leiki kielellä
Vakavin ilmein toki kieltä koskettelemme aina ja iankaikkisesti, mutta ehkä on joistain teksteistämme löydettävissä myös ns. pilkettä silmäkulmasta. Ja koska Kotilainen määrittelee kielellä leikittelyn sisältävän myös "oivaltavan ajattelun", on blogimme jok'ikinen sana tämän ohjeen toteuttamista.
Ohje 2: Luota omaan puheeseesi
Pohteistomme on tietysti kirjoitettua kieltä. Teoksessaan Kotilainen on kuitenkin sisällyttänyt tähän ohjeeseen myös puhekielen approksimoinnin kirjoitetun kielen avulla. Ja vaikka pohteidemme lukijat voivat hetken ihmetellä, kuinka tätä ohjetta toteutamme, niin ma vakuutan: näin on! Suosittelen kaikkia, joilla mahdollisuus siihen on, kuuntelemaan Kielimestari Rintalan puhetta ja sitä vertaamaan kirjoittamaansa tekstiin – läheiseksi väitän yhteyttä. Mutta: olemmepa pohteissamme kirjakielisestäkin ilmaisusta poikenneet tarpeen mukaan puheenomaista ilmaisua tavoitellessamme. Esimerkiksi ilmaukset "wut" ja "Guugaguuga tatatatat håå" ovat pohteistamme tuttuja, eivät (valitettavasti vielä) kirjakielessä esiinny, ja niitä kuitenkin alituiseen puheenparsissamme viljelemme. Luotto omaan puheeseen on siis blogintekijäin keskuudessa vankka!
Ohje 3: Arvosta kirjakieltä
Kirjakielen alttariksi on koko pohteisto kärjistäen luotu. Ei ole kuitenkaan "passiivista nöyristelyä" toimintamme, vaan normien rajoja venytämme ja mitä ilmaisuvoimaisinta tekstiä pyrimme tuottamaan (vaikka tätä kapitalistisen maailmankuvan sisältävää metaforateemaa tässä vahvistankin tekstin tuottamisesta kirjoittamalla).
Ohje 4: Tunnusta väriä
Toistemme kieltä olemme saattaneet leikkisästi haukkua, muttei ole negatiivista toimintaa se, kun huumorin huntuun kritiikkinsä kärjen kääräisee. Ei se isku satu, vaan lisää vaativat masokistiset luonteemme kuorossa kiljuen. Varmuuden vuoksi tässä kuitenkin mainitsen: on erinomaista Rintalan teksti lähes poikkeuksetta – sitä ilo on lukea kerta toisensa jälkeen, tuota ihanaa ilottelua, leppoisaa leikittelyä.
Ohje 5: Käytä suomea
Suomeksi pohteidemme kieltä väitän. Blogimme ei ehkä juurikaan lisää suomen käyttöalaa, mutta ei suomenkielisiä kieliblogeja toisaalta mielestäin aivan liiaksi ole.
Ohje 6: Älä pelkää muita kieliä
Tekstissämme viljelemme joitain englannista lainattuja sivistyssanoja, joille suomenkielisempi vastinekin on olemassa. Kyseiset sanat eivät kuitenkaan ole huonompaa suomea vain sen takia, että ne on lainattu suomeen myöhemmin kuin toiset sanat. Suomi ei totisesti rikki ole menevä, vaikka pohteissamme puhummekin esimerkiksi kollaboratiivisesta blogista yhteistoiminnallisen tai yhteistyöhön perustuvan sijaan. Kun samalla käytämme teksteissämme monipuolisesti myös suomen vanhoja kielivarantoja, on tekstimme ennemmin rikkaampaa varioidessaan. Blogimme nimikään ei vieraiden kielten pelosta juuri kieli.
Ohje 7: Pidä meteliä
Näinpä juuri! Mitäpä muuta blogillamme teemmekään kuin luomme tietoisuutta kielestä kansan syville riveille, epistolaa julistamme laajalle lukijakunnallemme. Kun itseironian tässä virkkeessä jätämme taaksemme, on kielitietoisuuden edistäminen oikeasti tärkeä asia. Siihen kannattaa pyrkiä.
Tässä katsaus blogiimme suomensuojelun näkökulmasta. Koettakaa tekin suojella suomea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti