Tässä pohteessa
sipaistaan pintaa seuraavasta aiheesta: kuinka vierasperäisiä kirjainmerkkejä
käsitellään tekstejä käännettäessä ja mistä tämä voisi mahdollisesti kertoa. Erityisesti
– ja oikeastaan ainoastaan – tätä olen tarkasteleva nimien sekä sellaisten
termien, jotka muutoin säilytetään vieraskielisessä muodossa, toisin sanoen
sitaatti- ja kenties erikoislainojen, osalta. Tämäkään teksti ei perustu juuri
muuhun kuin henkilökohtaisiin havaintoihin, jotka eivät varmasti maailman
moninaisuutta kovinkaan kattavasti edusta – sen lukiessanne huomioinette.
Lähtökohdat:
lainasanatyypit
Vierasperäisiä kirjainmerkkejä sisältäviä
nimiä ja termejä käännettäessä kirjainmerkki voidaan joko säilyttää sellaisenaan tahi korvata tulokielen kirjoitusjärjestelmään kuuluvalla kirjainmerkillä, joka joko mukailee vierasperäisen sanan äännettä taikka sitten muistuttaa vierasperäistä kirjainmerkkiä ulkoisesti. Ensin mainittu tapaus – jos sana myös muutoin on säilytetty
sellaisenaan – voidaan nähdä sitaattilainana, kun taas erikoislainassa
lainasanaa on jo kotoutettu joiltain osin (esimerkiksi juuri kirjainmerkkien
osalta tai lisäämällä sanaan kotoperäinen pääte). Täysin kieleen mukautunut
sana on yleislaina, ja yhteisnimitys kaikille tämänkaltaisille sanoille on
raakalaina – erotuksena käännöslainasta, jolla tarkoitetaan oman kielen
ilmauksista vieraan kielen mallin mukaan muodostettua sanaa (esim. motherboard
-> emolevy).
Käytäntö sekä joitain
esimerkkejä
Lähtökohtaisesti sellaisen käsityksen olen muodostanut, että
mitä suuremmasta kielestä on kyse, sitä todennäköisemmin vieras kirjainmerkki
säilytetään. Tämä perustunee yhtäältä kielen suuruuden muassaan tuomaan
tunnettuuteen – kirjainmerkin todennäköisesti tunnistavia ihmisiä on enemmän
kuin pienten kielten osalta – ja toisaalta joidenkin kielten prestiisiasemaan.
Tämän vuoksi esimerkiksi espanjasta ja ranskasta peräisin olevat sanat
säilyttävät vieraat kirjoitusmerkkinsä todennäköisemmin kuin vaikkapa tšekistä
tai unkarista.
Esimerkki automaailmasta: jopa kyseiseen aihepiiriin
erikoistuneiden julkaisutoimintaa harjoittavien yritysten joukossa on
sellaisia, jotka viittaavat Citroëniin yleisesti ottaen edellä näkyvällä
tavalla, kun taas Škoda jää usein Skodaksi. Kyse vaikuttaa siis ainakin joidenkin toimijoiden kohdalla olevan nimenomaan eri (kielistä tulevista) kirjainmerkeistä, ei niinkään siitä, että
eri konteksteissa toimittaisiin eri tavoin.
Mitä pienemmistä kielistä on kyse, sitä todennäköisemmin
kirjainmerkit muuttuvat. Jopa sellaiset kirjainmerkit, jotka toisen kielen
kohdalla usein säilytetään, voivat pienemmän kielen ollessa kyseessä jäädä
pois: pohjoissaamen á muuntuu a:ksi ranskan á:ta todennäköisemmin – esimerkiksi englannissa Sámi ei ole onnistunut vakiintumaan
yksiselitteisesti ainoaksi vaihtoehdoksi kielen nimeksi, vaan Sami ja Saami ovat laajasti käytössä sen rinnalla.
Toisaalta aina on ihmisiä, jotka eivät jaksa nähdä vaivaa
vieraiden kirjainmerkkien käyttöön – ja sellaisia, jotka käyttävät niitä aina.
Tässä pohteessa kyse on lähinnä todennäköisyyksistä ja tendensseistä. Huomioon
tulee ottaa myös tekniset rajoitukset: mitä vaikeampaa tietoteknisissä
laitteissa on tietty kirjainmerkki tuottaa, sitä todennäköisemmin se jää
tekemättä. Kuten edellä esiintoin ei tämä kuitenkaan selitä kaikkea.
 |
| Kissa ja kirjainmerkkejä |
Kovin varovainen,
kysymyksen muotoon puettu hypoteesi
Olen yllä mutustellut ajatusta siitä, että pienten kielten
vieraat kirjainmerkit jäävät raakalainoissa pois useammin kuin suurten kielten
vastaavat merkit. Jäljelle jää pohdinta siitä, mistä tämä johtuu. Tietotekniset
rajoitukset ja erityisesti lainasanojen sopeuttaminen kielen normeihin
selittävät ilmiötä yleisellä tasolla mutteivät niinkään erikokoisten kielten
välillä persivoimaani eroa – jonka reaalinen olemassaolo toki tulisi todentaa.
Kysynkin seuraavaa: voiko kyse olla ainakin osin
kielellisestä kolonisaatiosta? Häivytetäänkö vieraita elementtejä ja samalla
vierasta kulttuuria kielestäkin helpommin silloin, kun kyseessä on heikommaksi nähty
kulttuuri? Tässä pohteessa heitän tämän kysymyksen lähinnä ilmaan, jonne se
jääköön roikkumaan epätietoisuuden tilassa.
Lopuksi
Henkilökohtainen näkemykseni yllä esitetystä aihepiiristä
on, että hienoa olisi nimissä ja sitaattilainoissa säilyttää alkuperäinen
kirjoitusasu kirjainmerkkeineen päivineen tämän mahdollisesta haastavuudesta
tai vaivalloisuudesta huolimatta. Vähintäänkin nimissä näin tulisi toimia jo
kohteliaisuuden nimissä. Vähimmäisvaatimuksena kuitenkin pidän sitä,
että toimii johdonmukaisesti eikä kohtele eri kielistä tulevia kirjainmerkkejä eri tavoin.
