Kirjoittanut Petri Jones
Suomen kielen lautakunta teki pari vuotta sitten
kontroversiaalin ja kohutun suosituksen, jossa se hyväksyi ilmaisun alkaa tekemään yleiskieliseksi. Moni
varmasti on toivonut ja uskonut, että kyseisestä suunnanmuutoksesta ja
petollisesta takinkäännöstä on kohkattu, vaahdottu ja vaikeroitu jo aivan
riittävästi – mutta ehei: Tractatus
Lingua-Philosophicus ei ole mitään ellei ajan hermolla! Tässä pohteessa
käsittelemmekin tätä mitä tuoreinta ja ajankohtaisinta linjausta ja sen kautta
kielenhuollollisten suositusten ja todellisen kielenkäytön suhdetta.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen
lautakunta siis päätyi 31.
tammikuuta 2014 pidetyssä kokouksessaan sille kannalle, että alkaa tekemään on sovelias ilmaisu
yleiskielessä. Ratkaisussaan lautakunta viittaa yhtäältä siihen, että aikanaan
tehty ratkaisu alkaa tehdä -muodon
valinnasta yleiskieliseksi alkaa tekemään
-ilmaisun kustannuksella oli arbitraarinen, ja toisaalta siihen, että
todellisessa kielenkäytössä alkaa
tekemään tästä huolimatta on säilyttänyt asemansa. Lautakunta ymmärtää
asian herättävän voimakkaitakin mielipiteitä muun muassa siksi, että kyseessä
on normi, jonka hallintaa koulussa on painotettu, mutta toisaalta katsoo, että
kyseessä on kielen järjestelmässä varsin pieni muutos.
Kansan syvistä riveistä ratkaisun julkituonnin jälkeen
kummunnut itku ja hammasten kiristys vaikuttavat toden totta laantuneen, ja
sille syyksi esitän tätä: mikään ei käytännössä muuttunut. Laiskuuttani en
hypoteesiani sen kummemmin ryhdy koettelemaan – vastaväitteet toki otan
mielelläni vastaan. Tästä huolimatta tämä lyhykäinen pohde perustuu hyvin
pitkälti tälle väitteelle, kiikkerästi ja huojuen.
 | |
| Kissaa ei ala kiinnostamaan – ei edes se, että disinterested-sanaa on meemitekstissä käytetty perinteisten kielenhuollollisten suositusten vastaisessa uninterested-merkityksessä. |
Mistä kohu siis johtui? Voisiko olla niin, ettei
Kielitoimiston (linjausten) nykyistä roolia olla täysin ymmärretty? Ei pyri
Kotus enää ohjailemaan tai muokkaamaan kielenkäyttöä liiemmälti – sen sijaan se
hyväksyy linjauksillaan kielessä tapahtuneen muutoksen. Alkaa tekemään hyväksyttiin, koska se on valtaisista
lokakampanjoista huolimatta pysynyt yleiskielisessäkin käytössä. Laajemmin kyse
on siitä, että Kotus hyväksyy ja syleilee sitä asiaintilaa, ettei yleiskieli
voi olla muuttumaton. Kieli kehittyy kokonaisvaltaisesti, eikä yhteinen,
virallissävytteinen kielimuotommekaan voi pysytellä samanlaisena iäti – muutoin
se riittävän pitkän ajan myötä muuttuu tavan tallaajalle käsittämättömäksi.
Kotus ei linjauksillaan voi käytännössä vaikuttaa siihen,
millaista muotoa kielenkäyttäjät käyttävät. Ne, jotka uutta linjausta ennen
alkoivat tehdä, jatkanevat tekemistä omalla tavallaan; ne, jotka puolestaan
alkoivat tekemään, tehnevät edelleenkin tyylillään. Linjaus ei liene mitään
muuttanut – alkaa tehdä säilynee
yleiskielessä suositumpana muotona jo tottumuksen vuoksi. Mikäli yleiskieleen
tulee suurempi muutos, sen aika koittanee vasta sitten, kun kasvaa sukupolvi,
johon ei koulussa ole iskostettu toisen muodon käytön olevan mitä ankarimpia
rangaistuksia vaativa hirmuteko.
Tämän tekstin kirjoitin, vaikka pidän varsin joutavana sitä, alkavatko ihmiset tehdä vai tekemään asioita. Entäpä te – joko alatte kyllästymään pohteistomme vanhentuneisiin aiheisiin ja yleiseen pysähtyneisyyteen? Tulisiko esimerkiksi loppukaneettien päättyä johonkin muuhun kuin silmää iskevään hymiöön? ;)
