Kahdeskymmeneskahdeksas pohde: kamppailu käsitteistä

Kirjoittanut Petri Jones

Mieleni sopukoihin on ikävällä tavalla kuluvan vuoden tammikuun kuudennen päivän jälkeen pesiytynyt ajatus, jonka pääsisältö liittyy kyseisenä päivänä julkaistussa pohteessa esitettyihin väitteisiin – väitteisiin, joiden kanssa en voi olla täysin samaa mieltä. Vaivaannuttavan tilanteesta tekee se, että esitin kyseiset väitteet itse.

Feminismin käsitettä käsittelevä tekstini sisälsi (hivenen muokattuna – mutta uskallan tässä itseäni muokata) seuraavan väitteen: yksittäinen henkilö ei kykene tässä ajallisessa ja paikallisessa kontekstissa tietoisesti muuttamaan termiä feminismi. Suoranaisesti en eriävää mielipidettä tähän väittämään esitä, mutta siitä kenties voidaan tulkita, että yleisestikin käsitteiden merkityksen muuttaminen tietoisesti olisi jollei mahdotonta, niin ainakin vaikeutensa johdosta joutavaa ajanhukkaa. Tästä johdetusta ajatuksesta olen jo pohdinnan jälkeen merkittävästi eri mieltä, minkä vuoksi tässä pohteessa olen hivenen verran tarkentava ja korjaava esittämääni näkemystä ja selventävä asiaan liittyviä ajatuksiani lukijoiden lisäksi itselleni.

Althusser ja taistelu sanoista

Tähän ajatuskulkuun ajauduin, pohteeseen menneeseen palauduin, lukiessani – kuin kunnon kommunisti ikään – Louis Althusserin Ideologiset valtiokoneistot -kirjasen tekstiä ”Filosofia vallankumouksen aseena”. Teksti sisältää Althusserin vastauksia erinäisiin kysymyksiin, joista seitsemäs kuuluu seuraavasti: ”Kiinnität paljon huomiota tarkkuuteen, myös sanastossa. Miksi?” Vastauksessaan Althusser esittää sanojen edustavan aatteita, jotka puolestaan edustavat (teoksen kontekstissa luokkataistelun) todellisuutta. Politiikassa, ideologioissa ja filosofiassa sanat Althusserin mukaan kamppailevat toisiaan vastaan ja sanoista kamppaillaan. Taistelu sanoista ja vivahteista on osa poliittista taistelua.

Feminismin käsite voitaneen varsin poliittiseksi mieltää. Althusserin mukaan ”[j]oidenkin toisten [sanojen] suhteen vallitsee epäselvyyttä: ne ovat tärkeän, mutta toistaiseksi ratkaisemattoman taistelun kohteena”. On verrattain helppoa esittää, että feminismi on tällainen sana: osa tahtoisi sen merkityssisällön sisältävän tasa-arvon tavoittelua ja osa värittää sanan hyödyttömäksi erinäisin argumentein – käsitteen sisällöstä käydään taistelua trolliarmeijoin ynnä muin inhain sotametaforaa hyödyntäväin sanain kuvaamin asioin. Ehkä muinkin sanoin, asioin ja keinoin.

Tämä taistelu on käsitteen ohella ja myötä epäilemättä taistelua erinäisten näkökulmain edustamain aatteiden välillä – pelkistettäkööt nämä nyt yksinkertaisuuden vuoksi niiksi kahdeksi päälinjaksi, jotka edeltävässä kappaleessa ja vuoden alussa julkaistussa pohteessani jo esiintoin. Jos vielä aatteiden kautta kamppaillaan todellisuudestakin – siitä, kuinka laajalti feministiset arvot ja käytänteet yhteiskunnassa käyttöönotetaan – on aiemmasta väitteestäni helposti johdettavissa oleva ajatus siitä, ettei termin sisältöön tulisi pyrkiä vaikuttamaan, jokseenkin kestämätön sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Feminismin käsitteestä, osa 2

Olemme siis päätyneet tilanteeseen, jossa aiempi väitteeni kipeästi kaipaa tarkennusta. Joskaan eivät välttämättä suoranaisen virheelliseksi lausunnoksi sanani taipuneet, on niistä helposti johdettavissa tulkintoja, joita en halua tukea. Lisäksi aloitus oli miellyttävästi niin sanotusti raflaavampi, kun tiukasti itseäni kuritin, ruoskin, sitein ja nänninipistimin. Mielikuvan saatte pitää. Viittasin toki siihen, etteivät käsitteitä kykene muokkaamaan ”yksittäisen kielenkäyttäjän preferenssit”. Tämä lienee jotakuinkin totta, mutta harvemmin yksittäinen kielenkäyttäjä käsitteiden merkityssisältöjä yksikseen onkaan mihinkään suuntaan muuttamassa.

Vaikka on niin, että kullakin kielenkäyttäjällä on yksilölliset merkityksensä kielensä käsitteille, merkitykset, jotka eivät ole täydellisen identtiset yhdenkään toisen kielenkäyttäjän ymmärtämien merkitysten kanssa, ovat nämä merkitykset yleensä kohtuullisen lähellä toisiaan – siihenhän perustuu se, että toisiamme ymmärrämme. Kun tietyn käsitteen merkitystä halutaan ja yritetään muuttaa, todennäköisempää onkin, että kieliyhteisössä on kaksi tapaa – tai useampi – ymmärtää tietty sana, termi tai käsite; tapaa, jotka eivät ole yhteensovitettavissa.

Feminismipohteen tapauksessa päädyin siihen, ettei feminismi välttämättä ole hyvä termi edustamalleen aatteelle (tai feminismit edustamilleen aatteille), mutta ettei termiä tietoisesti voida enää muuttaa sen vakiintuneen luonteen takia. Tämä tuskin on totta. Feminismin merkityssisältöä varmasti voidaan muuttaa ja pienin askelin muutetaankin jatkuvasti.

Tilanne on kuitenkin nähdäkseni se, että feminismin merkityssisältöä pyritään viemään – jälleen valtaisasti pelkistäen – kahteen suuntaan: valtaosa feministeistä uskoakseni tahtoisi käsitteen edustavan aatetta, jossa kaikki sukupuolet pyritään saattamaan tasa-arvoiseen asemaan keskenään, kun taas osa ei-feministeistä haluaisi käsitteen viittaavan aatteeseen, jonka pyrkimys on ainoastaan edistää naisten asemaa, usein miesten aseman kustannuksella.

Tällaisen jakolinjan kontekstissa näistä kahdesta ensin mainittua aatetta kuvaavan käsitteen muuttamispyrkimykset veisivät kamppailua käsitteestä väärään suuntaan: pyrkimysten onnistuessa jollain tasolla feminismi käsitteenä ei tietenkään siitä huolimatta poistuisi kielestä, vaan jäisi elämään. Mikäli aiemmin itseään feministeiksi kutsuvat nyt kutsuisivat itseään toisella nimellä, elo jatkuisi mitä todennäköisimmin aiempaa vahvemmin jälkimmäiseen aatteeseen yhdistyen. Tässä tilanteessa voitaisiin sanoa ns. meninistien voittaneen kamppailun käsitteestä feminismi.

Palatakseni feminismipohteen argumentaatioon: on jokseenkin totta, että järkevämpää on ”paneutua siihen, että termi osataan paremmin yhdistää sen merkityssisältöön”. Tämä on kuitenkin vain jokseenkin totta siksi, että kamppailuahan käydään juuri käsitteiden – tässä feminismin – merkityssisällöstä. Tällöin ei ole olemassa mitään lainauksessa implisiittisesti oletettua ”oikeaa” merkityssisältöä, johon käsite tulisi yhdistää. Sen sijaan kielessä on vaihtoehtoisia merkityssisältöjä, joista tasa-arvopositiivisen henkilöni soisi nousevan hegemoniseen asemaan. Tarkennan siis lausuntoni tällaiseen muotoon: järkevää olisi paneutua siihen, että termi yhdistettäisiin paremmin edellä mainittuun merkityssisältöön.

Vaikka feminismi ymmärretäänkin toisinaan, valitettavankin usein, ”väärin”, on sen positiivinen tulkinta kuitenkin käsitykseni mukaan se voitolla oleva. Aatteen uudelleennimeämispyrkimykset luonnollisesti horjuttaisivat tätä asemaa, mutta tämän lisäksi kamppailu käsitteistä epäilemättä jatkuisi siinäkin tapauksessa, että feminismin nimellä nyt tunnettu aate kantaisi jotain toista nimeä – ainakin jos Althusserin tavoin ajattelemme kamppailun käsitteistä olevan aina myös kamppailua aatteista ja todellisuudesta.

Paluu todellisuuksien yleisten luokkien tasolle

Unhoittakaamme jälleen feminismiesimerkki hetkeksi ja siirtykäämme yleisemmälle tasolle. Käsitteistä siis kannattaakin taistella. Yksittäinen ihmislapsi ei sanojen merkityssisältöä muuta, ei vaikka GuuGa GuuGa TATATAT håå (pohteistossamme jo kuluneeksi muodostunutta ilmaisua käyttääkseni). Tämä ei kuitenkaan eikä tietenkään tarkoita, etteikö ihmisryhmien tietoisella työllä se olisi mahdollista. Epäilemättä olisi, kun koko kieliyhteisön tasolla riittävän suuri määrä ihmisiä on muuttanut tai saatu muuttamaan mieltään tietyn sanan merkityksestä – tai kun aiempaa merkitystä puoltavat henkilöt kuolevat väistyen siten uudempaa merkitystä puoltavien tieltä.

Seuraavat kysymykset lienevät nämä: Milloin taisteloon, tuohon kuolemattomaan ja ikuiseen, kannattaa ryhtyä? Onko olemassa tilanteita, joissa sanojen merkityksiin ei voida tällä tavoin vaikuttaa? Uskaltaudun väittämään, että kykenen tarjoamaan jonkinlaisen, joskin kenties epätyydyttävän kontekstisidonnaisen vastauksen kumpaiseenkin kysymykseen.

Käsitteitä koskevaan kamppailuun kannattaa kykyjään käyttää, kun kokee niiden edustamat aatteet itselleen riittävän tärkeiksi ja kamppailun siten riittävän mielekkääksi. Tämän parempaan vastaukseen en kykene eikä nähdäkseni ole tarvetta kenenkään kyetäkään. Mitä useampi ihmis saman asian tärkeäksi ja mielekkääksi kokee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kamppailu voittoisaan lopputulemaan lienee päätyvä.

Sellaisia tilanteita varmaankaan ei suoranaisesti, teoreettisesti ajatellen, löydy, joissa sanaan tahi käsitteeseen ei voitaisi tällä tavoin vaikuttaa. Sitä epätodennäköisempää se kuitenkin lie, mitä vakiintuneempi sana on. Melko massiivisen kollektiivisen muutoksen vaatisi vaikka se, että sana ”koira” vakiintuisi tarkoittamaan sitä eläintä, johon yleisesti suomeksi viitataan sanalla ”kissa”.

Kukapa näitä toisistaan erottaisi?

Seuraavat kaksi kappaletta muodostavat sivupolun – voitte niiden ylitsekin hypätä, vaikka mielenkiintoinen kyseinen sivupolku toki on. Edellisessä kappaleessa valitsemani esimerkki on valtaisan typerä, koska esimerkkiä mielestäni etsiessäni havaitsin, että sellaisten intuitiivisesti yksiselitteisten ja ymmärtääkseni kohtuullisen käytettyjen käsitteiden kuin esimerkiksi ”elämä”, ”seksi” ja ”ihminen” merkityssisällöistä ja erityisesti niihin liittyvistä rajanvedoista käydään jatkuvaa kamppailua – miten määritellä kuoleman hetki, vaatiiko seksi genitaalien koskettelua (ei vaadi) tahi missä vaiheessa evoluutiotaan ihmisestä tuli ihminen (tai missä vaiheessa ihminen muuttuu koneeksi).

Vaikka vakiintuneita käsitteitä kokonaisuudessaan olisikin hankala muuttaa, turhaa ja virheellistä olisi väittää, ettei niistä jatkuvasti kamppailtaisi – kamppailun kohteena vain usein ovat arkkityyppisen käsitteen todellisuudessa esiintyvän edustajan sijaan käsitteen rajaseudut. Kamppailun synnyttää tällöin kaiketi lähinnä se ristiriita, joka syntyy välille todellisuuden kategorisoimattoman luonteen ja inhimillisen tarpeen asettaa todellisuus kielellisiin kategorioihin.

Pari kappaletta aiemmin sanoin, että kamppailuun kannattaa lähteä silloin, kun kokee käsitteen edustaman aatteen riittävän tärkeäksi. Toinen näkökulma asiaan on, että käsitekamppailu on mielekästä silloin, kun todellisuudessa on virhe, jonka korjaamisesta käytävään taisteloon olisi annettavaa myös käsitteistä käytävällä kamppailulla. Esimerkiksi siis varsin massiivisesti pelkistäen näin: Todellisuuden taso: Elämme kulttuurissa, jossa naisen hyväksyttävää seksuaalikäyttäytymistä säätelevät normit ovat miesten vastaavia merkittävästi tiukemmat mutta joka samalla ylierotisoi/fetišoi naisen ruumiin. Tuloksena saamme nähdä slut-shamingin kaltaisia ilmiöitä. Aatteen taso: Feminismi nostaa ongelman näkyväksi ja pyrkii ratkaisemaan sen erinäisin ja vaihtelevan onnistunein keinoin. Kielen taso: Käsitteen ”lutka” haltuunotto muun muassa lutkamarssin kaltaisin tapahtumin.

Lopuksi

Huomaan tekstin venyneen huomattavasti pidemmäksi kuin alkuperäinen feminismipohde. Varmasti korjattavaa olisi edelleen, mutta jotain on jätettävä tuleviinkin pohteisiin. Toivon mukaan herää pohteen lukijallakin ajatuksia yhtä lailla kuin kävi henkilölläni Althusserin äärellä. Herätköön ja eläköön myös kamppailu käsitteistä! Toisin kuin aiemmin olette voineet tulkita, kannustankin nyt jokaista kamppailuhun käymään vakiintuneistakin käsitteistä silloin, kun taistelon alainen seikka riittävän tärkeä on. Tärkeä voi olla taistelo, vaikkei se olisi deskriptivismin ja preskriptivismin välinen saatikka kuolematon!