Kirjoittanut Petri Jones
Jumalan terve, armaat lukijat!
Päivänä muutamana, nyt jo useita
mutta määrittelemättömiä ajanjaksoja sitten, todistin
kuninkaallisten nimiä koskevaa väittelyä. Engelsmannien seuraavan
hallitsijan nimeä ei enää suositella käännettävän suomeksi,
vaan esimerkiksi juuri syntynyt poikanen on – mikäli hän
monarkiksi päätyy – Yrjön sijaan oleva nimeltään
George. Itse suositushan on liki yhtä vanha kuin perseeni
(vuonna 2002 jo suomen kielen lautakunta sen teki, hallitsijain
nimistä yleisellä tasolla puhuen), mutta pikku-Georgen
pullahtaminen kuninkaallisesta kohdusta ilmeisesti jälleen asian
pinnalle nosti. Mainitsemassain väittelyssä kuumin tuntein
puhkuttiin puolustuspuheita monarkkien nimien suomentamiskäytännölle.
Koskapa kyseessä on mieltäni, sydäntäni ja sieluani erityisen
lähellä oleva aihe – olenhan lähitulevaisuudessa elantoni
toivottavasti hankkiva käännöstoiminnan avulla – otan asiaan
tässä kantaa. Pohteessain siis lyhykäisesti ilmaisen
mielipiteitäni henkilönnimien kääntämisestä.
Yksinkertaistaen näkemykseni on
seuraava: henkilönnimiä, jotka viittaavat todelliseen henkilöön,
ei tulisi suomentaa (kääntämisestä kokonaisuutena en uskalla yhtä
vahvaa kantaa ottaa, kun huomioon otetaan myös kirjaimistojenvälinen
kääntäminen; esim. arabialaista tai kyrillistä kirjaimistoa
käyttävään kieleen). Fiktiivisten nimien osalta kantani ei yhtä
vahva ole. Kun Alice in Wonderlandia suomennetaan, voi siis
olla perusteltua kääntää Alice Liisaksi tahikka käyttää
suomennoksessakin Alice-nimeä – asia riippuu siitä, kenelle ja
miksi käännetään, mitä käännöksellä halutaan saavuttaa sekä
vastaavista seikoista; toisin sanoen tuosta armaastani, kontekstista.
Kun taas puhutaan todelliseen henkilöön
viittaavista henkilönnimistä, suomentaminen on vaihtoehtona lähes
poikkeuksetta huono – ja lähes-sana on mukana virkkeessä vain
varmuuden vuoksi. Myönnän itse lapsena Petrimaan Uutisia
kirjoittaessani kääntäneeni englanninkieliseen versioon nimeni
Peteriksi. Samoin Englannista kotoisin oleva isäni lipsautti
nimeksein Petrin sijaan toisinaan Peterin, enkä tästä erityisemmin
voi sanoa pahastuneeni. Nimeni ei tästä huolimatta ole Peter vaan
Petri, ja nimien kääntäminen saavuttaa – hieman tilanteesta riippuen – nähdäksein lähinnä
seuraavaa: se 1) mahdollistaa
väärinkäsityksiä, kun vain käännetyn nimen tunteva kuulee
puhuttavan henkilöstä tämän oikealla nimellä, 2) aliarvioi
lukijaa/kuulijaa – onko todella niin, ettei voida olettaa ihmisten
ymmärtävän vieraskielistä nimeä nimeksi, 3) vähentää (tässä
tapauksessa suomalaisten kokemaa) kulttuurista monimuotoisuutta ja 4)
asettaa lähtökielen alempiarvoiseen asemaan kohdekieleen
verrattuna.
Neljännestä ns. pointista haluan
nostaa esiin vielä yhden erityistapauksen, jota Suomessa liian usein
kohtaa: saamelaisten nimien suomentamisen. Kuka on kuullut mitään
yhdestäkään Ásllatista? Entäpä onko tutumman kuuloinen
tämän pohjoissaamenkielisen nimen tyypillinen suomenkielinen
vastine, Aslak? Niinpä – samoin menetellään usein
edelleenkin saamelaiskielisten nimien kanssa. Kieltä voidaan käyttää
tällä tavoin hierarkisoivana välineenä, ja vaikka pohjoissaamen
ja englannin asema suhteessa suomeen onkin tyystin erilainen, ei se
nähdäkseni oikeuta suomalaisia kääntämään kummankaan kielisiä
nimiä. Vielä henkilönnimistä ohi menevä esimerkki:
alkuperäiskielissä ylipäänsä tunnutaan (vähäisten kokemusteni
mukaan) käyttävän nimien osalta muita alkuperäiskieliä
esiintuovia nimityksiä – niinpä Uudesta-Seelannista käytetään
enenevässä määrin Ođđa Zealándan
sijaan valtion maorinkieliseen nimeen pohjaavaa Aotearoaa
tahi Ao Tea Roota.
George-poikaan ja muihin
kuninkaallisiin lopuksi palatakseni; heidän osaltaanhan kyse ei ole
tarkkaan ottaen henkilönnimistä. Monarkeillahan toki on erikseen
henkilönnimensä ja hallitsijannimensä he saavat vasta valtaan
astuessaan. Tästä huolimatta Georgesta Georgena puhuisin
mahdollisen valtaanastumisensa jälkeenkin – hölmöltä tuntuisi
nähdä hänen siinä vaiheessa nimensä suomessa vaihtavan Yrjöksi.
Lienen kääntämisen
pariin tulevissakin pohteissa vielä palaava; onhan se
aktiviteeteista jaloin. Tämä kuitenkin nimien osalta aiheesta tällä
kertaa riittäköön – onhan kuitenkin niin, että hallitsijain
nimet vaipuu unohduksiin tuonelaan. Ensi kertaan siis, toverit –
siihen saakka olette vapaat nimittämään henkilöäni millä
nimellä kuunaan tahdotte!
