Kymmenes pohde: lainausmerkkien ja muiden välimerkkien järjestyksestä englannissa

Kirjoittanut Petri Jones

Englanti, tuo kielten kaatopaikka, kuinka konventionsa eri varianteissa toisistaan eriävätkään! Koska lainausmerkkejä kosketteli edellinen pohde, hyväilkäämme aihetta hellästi tämänkin pohteen sisässä. Diskurssityylin hioutumatonta muotoa aluksi anteeksi pyydän, jalkojanne suutelen, mutta annettakoon sisällön puhua puolestaan (mitä se ei tehne). Silkkaa vaivaituneisuutta aiheuttavan alun jälkeen väitän kuitenkin perusteetta tämänkin fantastisen fallostenkalistelufaabelin päättyvän huikeaan crescendoon.

Alkuhuomion keskustelulle esitti Rintalan Jukka Jii, vakavissaan kommenttinsa esitti, seuraavasti:

Vituttaa muuten se, että englannissa pilkku laitetaan lainausmerkkien sisälle. Se on ihan älyttömän tyhmää.

Henkilöni tyrmistyi täydellisesti ylläolevan miniesseen sisällöstä; siinä määrin jopa, ettei oma vastaukseni sisällöltään saatikka tyyliltään se kaikkein kaunein ollut:

Paskaa puhut.

Huomasin kuitenkin lisätä seuraavassa kommentissani linkin verkkosivustoon, mi oli käynyt tutuksi opinpolullani ja mitä voin huoletta suositella - http://www.uta.fi/FAST/US1​/REF/punct-ex.html. Sivuston ja kurssilla oppimani tietoin pohjalta väitinkin, että "brittienglannin käytäntö on verrattain yhteneväinen suomen kanssa", viitaten lainausmerkkein käyttöön suhteessa välimerkkein sijaintiin.


Varsin huonosti presentoitujen kommenttieni pohjalta osasi Sieluinvälisen Rakkauden Suurvisiiri kuitenkin ihailtavalla tavalla olennaisen poimia ja aihealueen tietovaltiuden henkilölleni luovuttaen kysäisikin nöyrästi:

Onko sitten UnitedStatish, jossa ne laitetaan lainausmerkkien sisään, koska vitusti sitä uutisjutuissa näkee, ja englanninopettajat yläasteelta lukioon kovasti samaa mielihimme teroittivat.

"He was gay," Mormon faggot said and ran away.

Esimerkkinsä kielellisestä vajavaisuudesta huolimatta sisällön ymmärsin ja parhaan taitoni mukaan vastasin:

US American juurikin. Linkkamaltani sivulta relevantti tiedonjyvä siteerattakoon tässä:

"He said, 'I didn't like what they had for dessert'.
(FIN/GB variable procedure for periods & commas in quotations, where the period/comma may be either inside or outside closing quotation marks)

He said, "I didn't like what they had for dessert."
(US fixed standard, where periods & commas are always inside closing quotation marks)"

Tiedostin kuitenkin vastapuolen pedanttisuuden vielä oleva päätään nostava ja tarkensin lainaustain sen käsillä olevaan käytännön tilanteeseen liittäen sanomalla, että "esimerkkilauseen pisteet voisi siis korvata homomormoniesimerkilläsi" "pilkuin". Kaukonäköisyyteni ei kuitenkaan riittänyt, vaan pilkkua rakasteli Rintala silti hellästi:

Nuo esimerkit eivät ole samassa asussa kuin minun esimerkkini. Sellaiseen tapauksen nyt viittahan. 

Kärsivällisyyteni oli koetuksella; todellakin. Julkisesti kiroillen selitystäni jatkoin:

Vittu.

Mutta ovat ekstrapoloitavissa, luulen ma. 

Rintalaa ei helposti kuitenkaan vakuuteta. Vankkaa elämänkokemustaan hän syvällä rintaäänellä tiedokseni saattoi:

Joka kerta, kun olen nähnyt englanninkielisessä tekstissä vastaavan ilmiön, pilkku on lainausmerkkien sisällä. Sitä vaativat henkeimme uhalla myös mainitut englanninopettajat.

Esimerkkejäkin hän lateli virtuaaliseen pöytäämme linkkien sekä muiden kavaluuksien muodossa. Latelua en ma kavahtanut lain, mutta auktoriteetteja sitäkin enemmän. Seuraavan yksinkertaistuksen tuotin keskustelukumppaniani opettaessani:

Opettajat tuottavat yksinkertaistuksia, koska se on järkevää tyhmiä ihmisiä opetettaessa.

Rintala, tuo sokeaa lapsenuskoa ja -luottamusta auktoriteetteihin aina suunnannut miesi muutoin mukiinmenevä, sanomaani shokeeraavana piti:

Opettajani siis röyhkeästi valhettelevat!

Kuitenkin ryhdyin palopuheeseen tuonkin ammattiryhmän puolesta; ei tunne rajoja kompassioni, ei totisesti! Kommenttien vuossa tuli kuitenkin implisiittisesti ilmi lopulta myös se seikka, ettei aivan varaukseton ollutkaan tukeni:

Tässä tapauksessa se on järkevää, koska maailmanlaajuisella levikillä varustetut mediat käyttävät pääsääntöisesti amerikanenglannin normeja.

Normaali henkilö tulkitsee brittienglannin mukaisen kirjoitusasun virheenä.

Jollei ole britti, ja sielläkin on muutosta kohti paskempaa ilmaisua.

Osapuolista siis jokaista hellin; omat preferenssini syrjään asetin. Vaan tuo yksi kurja oli vainen vaikea hellittävä, ei hän kärsivällisyyttäni ansainnut lain! Vielä ei esimerkeistäni ylitsevuotavista, ei selityksistä kauneimmista hän totuuden siementä löytänyt; vastausta kysymyksiinsä kyennyt:

Hmm... Yritätkö siis täten viestittää, että amerikanenglannissa pilkut laitetaan lainausmerkkein sisään vaan brittienglannissa ulkopuolitse kulkevat?

Niinpä toistamaan kävin; vaan myönnettäköön sävyni yhä ikävämmät piirteet saavan:

No vittu. Kyllä!

Väännän vielä rautalangasta. "US fixed standard, where periods & COMMAS are ALWAYS INSIDE closing quotation marks

Sieltä jäi lainausmerkeistä toinenkin pois.

Comma ei siis tarkoita kommunistia.

Jatkoi Rintala ristiinpuhumistaan; minä ristiinpukeutumistain:

Vaan vittu, siinähän tapauksessa oikeassa olin englantia kritisoidessain. Tietty epätarkkuutta kommentissain oli. Amerikanenglanti siis on tavassansa persehestä.

Tämä vahvisti käsitykseni, että brittienglanti on ainoaa oikeaa englantia.

Alkoi frustraatio ristiinpuhumisesta mieltäni yhä syvemmältä kaihertaa. Kaiherruksen kaunosanoiksi virkoin; korulauseiksi kudoin kaunosanat:

Voi nyt helvetin perse. Missä vaiheessa olen sanonut toisin.

Niin palasimme alkulähteille väittelyn, kun Rintalan näkemys toiseudesta ilmoille kajahti:

Totesit: "Paskaa puhut."

Kryptistä virkettäni purkamaan lähdin, sana sanalta; pala palalta; syvimpiä merkityksiään etsiskellen:

Koska sinä sanoit "englannissa pilkku laitetaan lainausmerkkien sisälle". Tuo on yksiselitteisesti väärin. Se ei ole ainoa käytänne.

Siinä ei anneta mahdollisuutta varianssille englannissa.

Paskaa puhuit.

Rintala, jolle uusi ja ihmeellinen oli tilanne, jossa tämä superioriteettiaan kernaasti mainostava elitismin sanakirjakuvauksen fyysinen representaatio koki keskustelukumppaninsa asiantuntijuuden omansa ylittävän, näki tässä vaiheessa keskustelua tilaisuuden kortteinvaihdolle ja ottikin välittömästi mukaan diskurssiin termejä, joiden parissa olonsa kotoisammaksi tunsi. Korttitalolleen lähti miesi perustaa valamaan seuraavin sanoin:

Jos ajattelemme amerikanenglannin yhdeksi "englannin" mereologisen summan aggregaatiksi, silloin sen käytänteet ovat englantia. Näin ollen on tosi väitteeni, että englannissa pilkku laitetaan lainausmerkkien sisään, koska näin tehdään amerikanenglannissa, joka on osa englantia.

Olin oikeassa, joskin väitteeni oli epätarkka.

Hämmennyksessäni koin tarpeelliseksi tarkentaa, ettei vakuuttumiseni tapauksessakaan olisi totta, että ilmaisuni "paskaa puhuit" oli kontradiktiossa Rintalan englantikritiikin kanssa:

Epätarkat väitteet ovat paskaa. Olin oikeassa sanoessani sinun puhuvan paskaa.

Rintala epätoivossaan lokaan muassaan henkilöänikin yritti vetää:

"Paska" on epätarkka käsite.

Vaan en lähtenyt, en loasta piitannut:

Paskat ole.

Paska on metaforisessa merkityksessään selkeästi määriteltävissä sellaiseksi asiaintilaksi, joka ei ole yhteneväinen minun henkilökohtaisen arvomaailmani kanssa.

Rintala vielä haukkumasanoja kylvi, vaan sivujuonne viimein taa jätettiin ja todemmin tarkastelemaan ruvettiin englanteja - pilkutuksineen, lainausmerkkeineen; vaan enemmän semanttisine ominaisuuksineen termiä itseään. Työkalupakistaan seuraavaa kaivoi tuo Soinin suurmies:

Puen teesini validin argumentin asuun käyttäen deduktiivista syntaksia:

1. Amerikanenglanti on englantia
2. Amerikanenglannissa pilkut laitetaan päin vittua
==========================​====
Siispä: Englannissa pilkut laitetaan päin vittua.

Tarkensipa vielä, mokoma, alkuperäisen väitteensä sisältöä, ja kävipä myöhemmässä keskustelussa ilmi, että "kieltämättä epäselvästi ja harhaanjohtavasti, vaikkakaan ei väärin ja kanssaihmistään kavalasti pettäen" hän alkuperäistä kommenttiaan tulkitsi:

En sanonut: "Kaikissa englannin muodoissa pilkut laitetaan päin vittua".

Joissakin ne laitetaan, ja se tekee väitteestäni toden.

Nolaamaan itseäin riensin, käytetystä argumentointitavasta tietämättä mitään, kuten itse viestissäin elokventisti totean:

Paska argumentti.

1. Brittienglanti on englantia
2. Brittienglannissa pilkkuja ei laiteta päin vittua.
==========================​====
Siispä: Englannissa pilkkuja ei laiteta päin vittua.

Olemme samalla metodilla päässeet kahteen vastakkaiseen ratkaisuun. En tiedä deduktiivisesta syntaksista hevonvittua - en edes hevonspermaa - joten en osaa sanoa, miksi ei argumenttisi päde, mutta jokin tässä selvästi kusee. Hankala on nähdä molempain päätelmäin yhtaikaisesti pätevän. (Onpa paskan näköinen se muoto, jota käytit päättelyssäsi, mutta kopioin sen silti.)

Rintala koetti brittienglannin englanniksi kuulumisen ensin kiistää [JJR: vitut yritin], mutta sen jälkeen järkevämpiäkin argumentteja rakenteli:

Ongelma on siinä, että rajaat englannin ainoastaan brittienglantiin. Argumenttini on validi, koska sen premissit ovat tosia.

1. Amerikanenglanti on englantia
2. Amerikanenglannissa pilkut laitetaan päin vittua

Ensimmäinen premissisi on virheellinen.

Tai oikeastaan premisseistäsi kumpikaan ei ole virheellinen, mutta johtopäätös ei seuraa niistä.

Jos sanoisit:

1. Brittienglanti on ainoaa englantia
2. Brittienglannissa pilkkuja ei laiteta päin vittua.
==========================​====
Siispä: Englannissa pilkkuja ei laiteta päin vittua.

Näin argumenttisi olisi validi - eli johtopäätös seuraisi premisseistä, mutta koska ensimmäinen premissi ei ole tosi, argumentti ei ole pätevä (sound).

Valoa en nähnyt vieläkään, niinpä Luciferilta tarkennusta yhä pyysin:

Saman voinee sanoa argumentistasi. Miksei voisi?

Lo and behold, kuten kaatopaikassa kuuluisi, Lucifer valoaan jakoi:

Ei voine. Käsittelen argumentissani "englantia" kokonaisuutena, joka saattaa sisältää toisistaan poikkeavia osia. Argumentoin sen puolesta, että englannissa on osa, jossa pilkut laitetaan päin vittua. Koska sellainen osa löytyy, on johtopäätökseni tosi.

Mutta katso: oli vuoroni loistaa. Keskustelua pyrin siirtämään jälleen takaisin kohti olosuhteita, joissa asiantuntijuuden malja ei ole ylitsevuotavainen yksittäisen konversationalistin kädessä vaan maljat liki tasatäyteisinä kilistelevät keskenään:

Se minun täytyy deskriptivistinä asiasta sanoa toisenlaisena näkökulmana, että koska ihmiset eivät normaalipuheessaan käytä niin tarkkoja ilmauksia kuin "kaikissa englannin muodoissa pilkut laitetaan päin vittua", on hyväksyttävää tulkita muodot kuten "englannissa pilkut laitetaan päin vittua" laajempana kuin ne nesessaarisesti ovat.

Huomauttipa Rintala, ettei "logiikassa käytetä nk. luonnollista kieltä", koskapa ei ollut siirtymää pois logiikasta vielä havainnut. Kun se hänelle tiedoksi annettiin, järkytys kuului yli koko maanpiirin ja jälkipolville tallentui sanoihinsa: väitti tuo miesi käyvänsä "keskustelua logiikan kielellä ihan vitun jatkuvasti".

Näin olimme jonkinlaiseen yhteiselon akseptanssiin takaisin päätyneet, koeksistenssimme tasapainotilaan saattaneet. Keskustelu toki jatkui, mutta yhä kauemmaksi alkuperäislähteiltä pursi mieskaksikkoa johdatti. Tätä purtta olemme tulevaisuudessa seuraava, mutta siihen saakka teitä kehotan pitämään "pilkkunne" "lainausmerkkein" sisässä. ;)